“Milloin voin aloittaa keskivartalon treenaamisen?”
Tämä on usein kuultu kysymys äideiltä vauva-aikana lastenneuvolassa. Monesti varoitellaan kovasta treenistä liian aikaisin, mikä voi luoda osittain turhakin pelkoa äitien keskuuteen. Tärkeää kuitenkin olisi harjoittaa syvää tukea ja lantionpohjaa ennen kovatehoisemman harjoittelun aloittamista, joten tässä äitien ohjeistus on kullan arvoista.
Mutta mitä, miten ja milloin? Siinä ollaan tärkeän kysymyksen äärellä ja terveydenhoitaja on merkittävässä asemassa oikealle polulle ohjaamisessa.
Neuvolan terveydenhoitaja on ainoa ammattiryhmä, joka tapaa jokaisen synnyttäneen naisen synnytyksen jälkeen. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että heillä on tietoa ja taitoa tunnistaa hoitoa ja kuntoutusta vaativa erkauma. Suomessa alkaa olla jo hyvin maan kattavasti äitiysfysioterapeutteja, tai ainakin asiaan perehtyneitä fysioterapeutteja. Koska asiantuntemus meillä on ensiluokkaista, olisi hyvä että kaikki äidit pääsisivät hoidon piiriin.
On paikkakunnittain vaihtelevaa, kuinka hyvin äiti huomioidaan vauvan neuvolakäyntien yhteydessä jälkitarkastuksen jälkeen. Vatsalihasten erkauman kannalta katsottuna jälkitarkastus on ehkä liian aikaisin synnytyksen jälkeen, lähes kaikilla nimittäin siinä vaiheessa erkauman palautuminen on kesken. Mutta puolen vuoden paikkeilla tilanne on jo toinen. Silloin olisi hyvä katsoa miten erkauma on palautunut ja onko lantionpohjalihaksissa jo tuntuma löytynyt. Motivaatio omaa palautumista kohtaan voi silloin olla korkeampi.
Vatsalihasten erkauman spontaania palautumista synnytyksestä tapahtuu noin kolmisen kuukautta, mutta palautumistahti on hyvin yksilöllistä. Vasta spontaanin palautumisajan jälkeen puhutaan varsinaisesta vatsalihasten erkaumasta. Kuntouttavat ja vahvistavat harjoitteet niin lantionpohjan kuin keskikehon lihaksille olisi hyvä aloittaa pian synnytyksen jälkeen, sillä ne tukevat spontaania palautumista. Mikäli vielä tämän ajan jälkeen voidaan todeta erkaumaa, on syytä jatkaa harjoitteita ja mahdollisesti kääntyä myös asiaan perehtyneen fysioterapeutin puoleen. Tässäkin tapauksessa terveydenhoitajalla on tärkeä rooli auttaa asiakasta tunnistamaan mahdollinen erkauma ns. oikeaoppisesti ja neuvoa jatkon suhteen.
Vatsalihasten erkauma vaikuttaa monin tavoin naisen terveyteen. Selkä väsyy ja on kipeä, kun keskivartalon tuki on erkaumasta johtuen vajaa, ryhtiä voi olla hankala kannatella. Vatsa pömpöttää, mikä on myös esteettinen haitta. Erkaumasta voi seurata myös erilaisia pidätysongelmia.
Kun puhutaan vatsalihasten erkaumasta, ei tule unohtaa lantionpohjalihasten harjoittelun merkitystä. Yhtä lailla kuin liian varhainen kova treeni voi tehdä hallaa vatsalihasten erkauman kuntoutumiselle ja keskikehon syvälle lihastuelle, voi lantionpohjan liian suuri kuormitus pian synnytyksen jälkeen olla riskitekijä erilaisten gynekologisten laskeumien syntymiselle. Syvä poikittainen vatsalihas on yhteydessä lantionpohjaan, joten näiden molempien vahvistaminen on keskiössä liikuntaharrastuksia aloittaessa.
Synnytyksen jälkitarkastus on 5-12 viikon kuluttua synnytyksestä. Usein äiti elää vielä siinä vaiheessa “vauvakuplassa”. Ajatukset pyörivät pitkälti pienen vauvan ympärillä, mikä on suotavaakin. Imetyksen kanssa voi olla ongelmaa, vauvalla voi olla vatsavaivoja, tai äidin oma palautuminen on vielä kesken, äidit ovat uusien haasteiden edessä. Spontaani palautuminenkin on vielä kesken. Vaikka jälkitarkastus on tärkeä ja olennainen osa suomalaista laadukasta neuvolajärjestelmää, voisi noin puolen vuoden paikkeilla synnytyksestä olla hyvä ottaa uudelleen äidin palautuminen esille. Silloin vauva-arki on asettunut usein paremmin uomaansa ja äidinkin ajatuksissa on enemmän sijaa omalle hyvinvoinnille. Mahdollisesti paluu liikunnan pariin on usealla jo käynyt mielessä.
Työyhteisöissä olisi tärkeää tehdä selkeä työnjako terveydenhoitajien ja fysioterapeuttien kesken äitien palautumisen hoidossa. Minkä verran terveydenhoitaja tutkii ja ohjaa, ja milloin asiakas siirtyy fysioterapeutille tarkempaa ohjeistusta ja kuntoutussuunnitelmaa varten. Aikainen puuttuminen on äidin hyvinvoinnin kannalta tärkeää, mutta se säästää myös terveydenhuollon resursseja.
Merja suosittelee vahvasti jokaista naisten kanssa toimivaa terveydenhoitajaa tarttumaan lisäkoulutuksiin, jotta äitiysneuvolan palveluista saataisiin kattavammat myös äidin palautumisen huomioimisessa.
0 kommenttia
